|
||||||
|
||||||
Kesäinen tapaamisemme starttasi hotelli Tornin Moro-baarista, jonne olimme sopineet treffit klo 11. Saavuimme sinne kuka mitenkin taisi, haasteellinen Tampereen keskustaremontti aiheutti kimurantteja ajoreittien hakemisia ja pysäköintipaikkojen kuumeista etsintää kaupungin työmaasokkeloissa. Mutta tapaamisen riemu oli suuri, kun vihdoin löysimme toisemme ylhäältä Moro-baarista. Piskuisella, mutta sitäkin innokkaammalla joukolla nautimme alkumaljat ja ihailimme ikkunoista alhaalla levittäytyvää Tampere-panoraamaa joka ilmansuunnasta.
Saimme heti asiantuntevaa opastusta Eeva-Liisa Ikoselta, joka toimikin Tampere-oppaanamme koko päivän ajan. Moro-baarista laskeuduimme sitten katutasolle ja kuljimme radan vartta ja siitä alikulkutunnelin kautta kohti Hämeenkatua. Ylitimme Hämeensillan ja taas ihmettelimme kaupungin perusteellista mylläystä. No ei ihme, kun tekeillä on raitiovaunulinja, ja koko asema-alueen ylle rakennettava ”Kansi”. Tampereen ydinkeskustaan, junanradan päälle, rakennetaan kansi, jonka päälle tehdään noin 13 000 katsojaa vetävä monitoimiareena, toimisto- ja liiketiloja, asuntoja, hotelli ja muun muassa kasino. Lisäksi keskustassa levittäytyi vielä juuri valmistuneen Ratina-remontin ja rantatunnelirakennustyömaan jälkisiivous. Kyllä tulee komia keskusta Tampereelle, kunhan valmiiksi saavat!
Siitä jatkoimme matkaa Frenckellin aukion läpi kohti Finlaysonin entistä tehdasaluetta. Matkalla poikkesimme työväenmuseo Werstaassa, joka on sosiaalihistorian ja työelämän valtakunnallinen erikoismuseo. Werstaaseen on aina ilmainen sisäänpääsy matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Sinne oli koottu mielenkiintoista aineistoa arjen historiasta. |
Jatkoimme matkaa, kuljimme Finlaysonin entisen tehdasalueen poikki ja ylitimme Tammerkosken kävelysiltaa pitkin. Finlaysonin alue on hieno aluekokonaisuus, kauniit punatiiliset rakennukset muodostavat elävän aluekokonaisuuden, jota on jatkuvasti kunnostettu rakennusperintöä arvostaen. Tulimme Tampellan alueelle ja ihailimme hienoa koskinäkymää. Seuraava vierailukohde oli aivan Tammerkosken rannalla sijaitseva museokeskus Vapriikki. Se toimii Tampellan vanhassa tehtaassa, jonka vanhimmat osat on rakennettu jo 1880-luvulla. Talo on valmistunut museokäyttöön vuonna 2000. Vapriikissa oli monta mielenkiintoista näyttelyä, mm. Marilyn – Nainen roolien takana sekä Tampere 1918-sisällissota - näyttely. Näyttely koostui valokuvista, esineistä sekä videokoosteista sekä autenttisista esineistä, joita on kerätty taistelupaikoilta ja kaupungin kaduilta. Näyttely toi esille laajan ihmiskirjon lapsista vanhuksiin ja työlaisista tehtaanjohtajiin. Hyvin vaikuttava näyttely! Vierailin siellä myöhemmin syksyllä uudelleen. Seuraava kohteemme oli Pispalassa sijaitseva Lauri Viidan museo.
Kuljimme puuportaita alas ja ihailimme Pispalan kaunista puutalomiljöötä. Museo sijaitsi keskellä asuinaluetta. Jo bussissa olimme virittäytyneet Viidan tunnelmaan kuuntelemalla runon Alfhild. Saman runon kuulimme heti aluksi museossa Viidan itsensä lukemana, nauhalta. Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Niin oli mielessäni Nilsiän Hilja-mummo tämän runon aikana! Sitten miellyttävä nuori opasneito kertoi meille Lauri Viidan kiinnostavasta elämästä. Tapahtumat kirjasi Minna Nieminen |
|||||
|
Katso sukupäivien kuvia jäsenasiat/kuvia suvun tapahtumista sivuilta |
|
||||
|
||||||
|
||||||
